keskiviikko 23. joulukuuta 2009

Numero yksi


















Olen kirjoittanut tähän blogiini pääasiassa kalajokisesta urheiluhistoriasta. Hyvin usein lähdetietoni ovat perustuneet Lauri Järvisen teoksiin. Lauri Järvinen on kirjoittanut kaikkiaan 45 teosta. Hän on yksi Suomen tuotteliaimpia kirjailijoita. Hän toimi Kalajoen lukiossa historian opettajana ja perehtyi perusteellisesti myös Kalajoen historiaan. Olen käyttänyt lähdeaineistona paljon omissa kirjoituksissani Lauri Järvisen teoksia ja kirjoituksia. Olen oppinut tuntemaan Lauri Järvisen erinomaisena yhteistyökumppanina lehtialalla ja urheilutoimittajana. Hänen työnsä Kalajoen historian ja urheilutapahtumien tutkimisessa, julkistamisessa ja taitavassa esilletuomisessa on poikkeuksellinen merkittävä. Olen oppinut tuntemaan Lauri Järvisen erittäin älykkäänä, tunnollisena, aikaansaavana ja tuotteliaana henkilönä. Olen suuresti kiitollinen Lauri Järviselle hänen poikkeuksellisen suuresta ja arvokkaasta Kalajoen ja kalajokisen historian ja urheilun hyväksi tekemästään työstä.



















Lauri Järvinen on kirjoittanut tänä vuonna seitsemän kirjaa. Kirja Kalevi Hämäläisestä on yksi Lauri Järvisen parhaista urheilukirjoista. Mielestäni kirja on yksi parhaimmista urheilukirjoista kautta aikain.

Kirjan johdannossa Lauri Järvinen kirjoittaa näin:

Kalevi Hämäläinen (1932-2005) on yksi vain viidestä suomalaisesta mieshiihtäjästä, jotka ovat yltäneet henkilökohtaisilla kilpailumatkoilla sekä olympiavoittoon että maailmanmestaruuteen. Ennen häntä sen tekivät Veli Saarinen ja Veikko Hakulinen, hänen jälkeensä Eero Mäntyranta ja Mika Myllylä. Nämä viisi suurhiihtäjää ovat samalla murtomaahiihdon ainoat henkilökohtaisen olympiavoiton saavuttaneet miehet. Heitä on siis todella ainoastaan viisi; vain yksi vuoden 1964 jälkeen.

Kalevi Hämäläisen 50 kilometrin olympiavoitosta tulee 2010 kuluneeksi jo puoli vuosisataa. Silti hän on kuninkuusmatkan toistaiseksi viimeinen suomalainen olympiasankari. Hänen edeltäjiään ja vertaisiaan ovat vain Veli Saarinen (1932) ja Veikko Hakulinen (1952). Kalevi Hämäläisen aktiivivuosina kuninkuusmatka oli todella nimensä veroinen, kestoltaan keskimäärin kolme tuntia kestänyt vaativa kilpailu, jossa miestä mitattiin viimeisen päälle. Nykyisten arvokisojen pari tuntia kestävien viisikymppisten – yhteislähtöineen – kutsuminen kuninkuusmatkoiksi on luokiteltava lähinnä vitsiksi, ainakin verrattuna siihen millaisesta kisasta 50 kilometrillä oli kysymys vielä Kalevi Hämäläisen huippuvuosina.

Kuninkuusmatkan olympiavoittoon hiihtäminen numerolla yksi on väliaikalähtöisten arvokisojen historiassa ainoa lajissaan. Sillä on ollut iso osuus Kalevi Hämäläisen olympiavoiton muuttumisessa legendaksi jo hiihtäjän eläessä.
Kalevi Hämäläisen ura niin arvokisojen kuin muutenkin on verraten epätasainen johtuen osaltaan siitä, että hänen pitkäpotkuinen, komea tyylinsä soveltui parhaiten lentokelille. Niitä on harvoin alkutalven laduilla, joissa arvokisapaikat kuitenkin ratkaistiin. Vaikka Kalevi Hämäläinen menestyi monta kertaa hyvin myös hitailla keleillä, tämä tilanne aiheutti Kalevi Hämäläiselle tiettyjä ongelmia useimmissa hänen olympia- ja MM-karsintahiihdoissaan. Vuosina 1956, 1958 ja 1960 Hämäläinen ylitti valintakynnyksen täpärästi, mistä johtui hänen sijoittamisensa itse pääkisoissa ensimmäiseen arvoryhmään – kerta toisensa jälkeen. Vuosina 1962 ja 1964 Hämäläisen asema maan hiihdon eliitissä oli jo sen verran vakiintunut, että edustuspaikka irtosi ilman viime hetken kouristuksia ja samalla lähtönumerot suurenivat olennaisesti. Alkutalven 1966 ja 1968 karsinnoissa – Hämäläisen kannalta mahdollisimman epäedullisissa olosuhteissa – hän oli kuitenkin jälleen ”kuilun partaalla” ja loppupeleissä sitten ulkona MM- ja olympiajoukkueesta.

Sen jälkeen alkoivat jälkipelit, eivätkä ollenkaan aiheettomasti. Talven 1966 syrjäyttäminen oli jo vääryys, mutta ei kovin räikeä, kun Oslon MM-joukkueeseen valittiin vain kuusi miestä. Grenoblen 1968 olympiaryhmään heitä nimettiin peräti yhdeksän – joista neljä ei hiihtänyt yhtäkään matkaa! – ja siihen joukkoon Kalevi Hämäläisen olisi karsintojen, katsastusten ja tarkkailukisojen perusteella pitänyt kuulua, aivan kiistattomasti.

Pohjoismaisten hiihtolajien heikohko suomalainen menestys näissä olympiakisoissa johti Hiihtoliiton jälkipyykkiin, jonka pesemiseksi kaikilta joukkueen valmentajilta ja huoltajilta pyydettiin kirjalliset raportit epäonnistumisen syiden selvittämiseksi. Lähes kaikissa niissä korostetaan poikkeuksellisen heikkoa joukkuehenkeä ja keskinäistä kyräilyä. Huoltaja, entinen olympiahiihtäjä Pekka Kuvaja rohkeni kajota myös Kalevi Hämäläisen kohteluun valintaprosessissa kertoen, että ainakin yhtenä syynä olympiavoittajan syrjäyttämiseen olivat täysin tuulesta temmatut väitteet hänen luonnevikaisuudestaan.

Vuoden 1968 mieshiihdon olympiavalintoihin liittyvät piirteet ovat Suomen hiihtohistorian kaikkein synkimpiin sivuihin kuuluvia. Kalevi Hämäläisen sensaatiomaiset suurvoitot 1958 ja 1960 puolestaan loistavat hiihtolatujen kunniakkaimpien kertomusten kirkkaimpien osien joukossa. Näin Kalevi Hämäläinen sai kokea huippu-urheilun molemmat puolet ja vastakohdat sangen henkilökohtaisesti; toisen niistä kenties liiankin kipeästi loppuelämäänsä ajatellen.

Kalevi Hämäläistä kohdanneet epäoikeudenmukaisuudet ja suoranaiset vääryydet eivät sen sijaan olleet ainoata kummallisuuksia suomalaisten arvokisavalinnoissa. Esimerkiksi miesten viestijoukkueen valinnassa ja sen hiihtojärjestyksen laatimisessa ”pallo” oli useasti pahoin ja kohtalokkaasti hukassa, vaikka arvokisaviestejä oli hiihdetty yli 20 vuotta ja Veli Saarinen oli ollut niissä kaikissa tavalla tai toisella mukana – periaatteessa, mutta ei ehkä käytännössä, oppia saamassa. Hommassa oli amatöörimäisen puuhastelun makua, joka maksoi ainakin pari, kolme arvokisojen viestivoittoa.

Monelta suunnalta viime vuodenvaihteessa tulleisiin pyyntöihin Kalevi Hämäläisen urasta kertovan teoksen kirjoittamisesta oli helppo vastata myönteisesti. Erityisesti kiitän avusta Anja Hämäläistä, jolta sain käyttööni esimerkiksi mittavan valokuvakokoelman Kalevi Hämäläisen aktiiviuran ajalta. Suuresti ovat tukenani olleet myös Juvan Urheilijoiden puheenjohtaja Ari Rautio, juvalaisesta hiihdosta kaiken tietävä Jalo Pesonen ja lääkintöneuvos Rainer Nuutinen. Asenteet Juvalla ovat muutenkin olleet työtäni kohtaan kauttaaltaan kannustavat ja myönteiset.

Kalajoella 11.11.2009 Lauri Järvinen


P.S. Olen pettynyt siitä ettei Lauri Järvisen kirja Kalevi Hämäläisestä Numero 1 ole ehdokkaana vuoden urheilukirjaksi. Mielestäni Lauri Järvinen on joutunut suuren vääryyden kohteeksi, kun hänen kirjansa on jätetty pois vuoden parhaan urheilukirjan valinnasta. Katso http://www.iltasanomat.fi/videot/urheilu/1830648

Ei kommentteja: