torstai 31. heinäkuuta 2014

Pauli Aapeli Janhonen – kolmen kiväärin maailmanmestari

Palkintojen jako Kairon MM-kilpailussa 1962. P.A. Janhonen sai uransa kolmannen maailmanmestaruuden.

Pauli Aapeli eli P.A.Janhosen tulo kilpa-ammunan piiriin kävi luonnollisesti: hän kävi isänsä kanssa metsällä ja tuli aseiden kanssa tutuksi jo pikkupoikana. Tuskin hän vielä silloin osasi aavistaa, että pikkuhiljaa kehittyvä ura ampumaradoilla tulisi kestämään yli 40 vuotta ja tuomaan mukanaan lähes uskomattoman määrän mitaleja ja palkintoja eri puolilta maailmaa.

Janhonen väläytti kykyjään ensimmäisen kerran nuorten SM-kilpailuissa v. 1932 voittamalla pienoiskiväärin 3x20 ls:n kilpailun. Aikuisten sarjassa hän voitti ensimmäiset Suomen mestaruutensa v. 1939, enteellisesti vapaakiväärin ja pienoiskiväärin täysotteluissa.

Hyvät kilpailuhermot olivat koetteella kansainvälisillä radoilla ensimmäisen kerran samana vuonna Luzernissa, ammunnan MM-kisoissa. Niissä Janhonen liittyi suomalaisten maailmanmestareiden joukkoon pienoiskiväärin joukkuekilpailun kultamitalimiehenä. Henkilökohtaisista kilpailuista onnistui parhaiten vapaakiväärin 3x40 ls, josta tuli pronssimitali.

Ensimmäiset sodanjälkeiset ammunnan MM-kilpailut järjestettiin Tukholmassa. Suurimman mitalisaaliin keräsi odotetusti Ruotsi, mutta arvokkaimpana pidetyn lajin, vapaakiväärin 3x40 ls:n kilpailun 300 m:ltä voitti Pauli Aapeli Janhonen tuloksella 1116. Lisäksi hän otti pronssimitalin vapaakiväärin polviasennosta ja sotilaskiväärin makuulta. Muuten suomalaisten menestys jäi 1930-luvun saavutuksiin verrattuna vaatimattomiksi.

Vuonna 1948 Janhonen kuului Suomen olympiajoukkueeseen ja oli maailmanmestarina tietenkin yksi Lontoon kisojen vapaakiväärikilpailun suosikeista, Tulos 1120 toi hopeamitalin. Kulta jäi kuuden pisteen päähän.
Buenos Airesin kuumuudessa v. 1949 järjestetyissä MM-kisoissa kiväärilajeista kaksi toi kultaa Suomeen. Olavi Elo huolehti tällä kertaa vapaakiväärin täysottelusta; asentokilpailuissa Elo oli paras pystystä ja Kullervo Leskinen polvelta. P.A. Janhosen vuoro tuli pienoiskiväärin täysottelussa, jonka hän voitti tuloksella 1165. Kultaa tuli myös pystyasennosta ja joukkuekilpailusta ME:tä sivuavalla tuloksella 380 ja hopeaa vapaakiväärin täysottelusta ja pystyasennosta.

Janhonen kilpaili koko 1950-luvun ajan ja keräsi tasaiseen tahtiin SM-mitaleita ja muita palkintoja kaikista kiväärilajeista. Helsingin olympiakisoissa P.A. Janhonen sijoittui vapaakiväärillä 12:nneksi. Sen jälkeen hän antoi edustehtävissä tilaan nuoremmilleen, mutta ei vielä lopullisesti.
Vuoden 1962 MM-kilpailut saivat 48-vuotiaan miehen vielä kerran terästämään harjoitteluaan. Moni piti häntä jo liian vanhana, mutta ammunnassa nuoruus ei välttämättä ole samanlainen etu kuin joissakin muissa lajeissa.

Kairon MM-kiosjen sotilaskiväärikilpailu käytiin kisojen viimeisenä päivänä, joten se herätti tavallista enemmän huomiota. Suomella ei ollut vielä koossa kuin yksi mitali, hirviammunnan joukkuepronssi, joten kaikki oli yhden, mutta varman kortin varassa. Kisasta tuli kenties kovin, missä P.A.Janhonen on koskaan ollut. Olosuhteet olivat oudot, kuumuus tukahduttava, paineet kovat. Nyt tarvittiin rautahermoista, kokenutta kilpailijaa ja sellainen Janhonen oli. Hän ampui 3x20 laukauksellaan tulosen 537. Yhdysvaltain Verle Franklin Wright pääsi samaan, mutta jäi toiseksi vähempien kymppiensä takia, pronssimies, Neuvostoliiton Andrei Jakonjuk jäi pisteen.

Janhonen oli päässyt yhteen tavoitteeseensa: hänestä oli tullut ensimmäinen ampuja, joa on voittanut henkilökohtaisen maailmanmestaruuden kaikkien kolmen kiväärin täysottelussa.

Pauli Janhonen


Lontoon olympialaiset


Lähdeaineisto: Kilpakenttien sankarit 1 ISBN 951-31-8904-5

Ei kommentteja: