torstai 21. elokuuta 2014

Raine Lampinen – Eläintarhan sankari

Raine Lampinen voitti keväällää 1934 ensimmäisenä suomalaisena Rudgellaan Eläintarhanajon.

Suomalaisen moottoripyöräilyn tienraivaaja on Raine Lampinen, jonka lähes 40-vuotisen uran sodat ja epäonni sotkivat. Moottoripyörien arvostetuin kilpailumuoto oli vuosikymmeniä TT-ajo eli englanninkieliseltä nimeltään Tourist Trophy. Kun lisääntyneet nopeudet siirsivät sen suljetuille radoille, muuttui nimeksi Road Racing eli RR-ajo. Näissä lajeissa on jo ennen Jarno Saarista ja Teuvo Länsivuorta ollut sellainen tähtikuljettaja kuin Raine Lampinen, jonka todelliset kyvyt jäivät olosuhteiden pakosta aivan loppuun saakka punnitsematta.

Lampisen sotien keskeyttämä kilpialu-ura alkoi 1920- ja päätyi 1960-luvulla , kaikkiaan 34 vuotta. Raine Lampinen pysyi toki moottoripyörän selässä muissakin alan lajeissa. Hän kilpaili luotettavuusajossa sekä kiersi tietenkin Päijänteen moneen kertaa, voittaen kahdesti. Tuttuja olivat myös maa- ja jäärata-ajot. TT-ajo oli kuitenkin jo 1930-luvulla asia erikseen. Se ymmärrettiin Suomessakin, ja 1932 ajettiin ensi kertaa Eläintarhan kisa, jonka ensimmäinen nimitys oli Suomen Suurajo.

Parina ensimmäisenä vuotena kokeennaat ja paremmilla välineillä ajaneet ruotsalaiset näyttivät meikäläisille mallia, mutta jo 1934 Raine Lampisesta tuli ensimmäinen suomalaisvoittaja. Luokka oli kaiken lisäksi C eli 500-kuutioiset, joilla rautatien ja Eläintarhan kunniakkaan urheilukentän välisellä suoralla päästetliin parhaimmillaan 140 kilometrin tuntivauhdilla.

Lampisen ajopelit olivat tuon ajan taattua englantilaisvalmistetta: Rydge, Norton ja Triumph. Kuitenkaan hän ei koskaan päässyt varsinaisen tehdaspyörän selkään, vaikka se 1939 olikin lähellä. Silloin suksitehtailija Emil Lampisen jälkikasvu starttasi legendaarisen Man-saaren ajoon. Tämän edelleen ajettavan kisan yli 60-kilometrinen rata vaatii lähes poikkeuksetta 1-2 kilpailijan hengen joka vuosi.

Suomalainen kuljettaja oli Man-saarelle kuin sattumalta paikalle osunut turisti, kunnes kilpailu pääsi vauhtiin. Amatöörikuljettaja Lampinen osoitti siinä nopeasti kykynsä ja lahjansa. Hän oli kolmen kierroksen jälkeen neljäntenä ja nousi jo kohti kolmatta sijaa, kun tankista loppui polttoaine. Huippupyörien valmistajat olisivat varmasti huomanneet jo pelkän maaliinpääsyn. Nyt se jäi näkemättä eikä toiseen yritykseen ollut enää koskaan mahdollisuutta.

Muita ratoja Lampinen kyllä kiersi ahkerasti. Ruotsin Saxtorp ja Hedemora, Hollannin Assen sekä Norjan, Sveitsin, Belgian, Tanskan ja Viron moottoripyöräväki seurasi Kerkkoon pojan ajoa.
Uransa loppuvuosina Raine oli muuttunut rauhalliseksi tukevaksi tehtailijaksi, mutta kaasujalka oli kohdallaan kullonkinn tarvittavalla teholla. Uhkarohkea ei Raine ollut, vaan tyytyi ajamaan varman päälle. Siinä saattoi joku voitto mennä ohikin – Eläintarhassa 1954 Esko Lahti oli 0,6 sekuntia edellä maalissa – mutta henki ja terveys säilyivät.

Eläintarhassa Raine Lampinen tunnettiin parhaiten, siellä hän kilpaili 21 kertaa. Hän piti itse Pyynikin voittoa 1933 tärkeimpänä. Ehkä juuri siksi hän katsoi sopivaksi päättääkin pitkän uransa juuri siellä. Kun ykkössijoja Eläintarhasta tuli kolme ja aikanaan myös arvostetussa Turun Ruissalon kahdeksan, jäi uralta riittävästi esimerkkejä nuoremmille.

Raine Lampinen

Viimeinen Eltsun ajo ennen talvisotaa



Lähdeaineisto Kilpakenttien sankarit 2 ISBN951-30-8903-7

Ei kommentteja: