tiistai 21. lokakuuta 2014

Antti Hyvärinen – ensimmäinen olympiamäkikotka

Pikkuruisen 6500 asukkaan italialaiskaupungin suururakka, talviolympiakisat olivat edenneen lähes kommelluksitta päätöspäiväänsä. Pahasta yleisökadosta kärsineet kisat saivat helpotusta mäkiklpailusta, kun 20 000 ihmistä taivalsi Trampolino Italia-mäen äärelle. Omia toivoja ei ole, mutta asiasta jotian tietävät osaavat kertoa huimia juttuja aerodynaamisen tyylin keksineistä hurjista suomalaisista. Ovat kuulemma hioneet tyyliään vielä lsiää sitten menestyksekkään MM-Falunin 1954 ( 1. Matti Pitkänen, 2. Veikko Heinonen).

Tämä pitää paikkansa. Neljä kilpailussa mukana olevaa sinivalkopipoista mäkikotkaa, Antti Hyvärinen, Aulis Kallakorpi, Eino Kirjonen ja Hemmo Silvennoinen ovat harjoitelleet kesällä valmentaja Lasse Johanssonin mökillä 20 m.n mäessä uimahousut jalassa ja lenetänet kylmäpäsiä sukelluksia järven kädet reisissä kiinni.

Kilpailun toinen kierros Cortina d ´Ampezzossa 5. helmikuuta on edennyt kilpailijaan numero 21, joka on Antti Hyvärinen, Suomi. Hyvärinen on avauskierroksen jälkeen 3,5 pisteen päässä kilpaa johtavasta Itä-Saksan Harry Glassista ja on kolmantena. Oslossa 1952 Hyvärinen oli ensimmäisen kierroksen jälkeen myös kolmantena, mutta silloin 19-vuotias lupaus putosi neljä sijaa haettuaan epätoivosesti vauhtimäessä rinnakkaisista laduista sitä kaikkein luistavinta ajolinjaa.

Hyvärisellä on takanaan jo yksi tähtihetki kisoissa, sillä avajaisissa Cortinan Maion-stadionilla hän kantoi ryhdikkäästi Suomen lippua. Nyt uuteen tähtihetkeen tarvittaisiin samanlainen hyppy kuin kUopion olympiakarsinnoissa, joissa Hyvärisen lento arvioitiin lähes täydelliseksi. Lähtölavaa oli alennettu, sillä mäen kriittinen piste on 72 m ja Harry Glass sekä Aulis Kallakorpi liitivät 1. kierroksella peräti 83,5 metriä.

Yleisön kohina kantautuu Antti Hyvärisen korviin, kun hän tekee ratkaisevan päätöksensä lähteä liukuun. Hyppyrin noka on perin hankala, nokka ilkkkui tavallista enemmän alaspäin, eikä antanut myähästyjälle tai hosujalle mitään anteeksi. Hyvärinen ei ole kumpikaan, vaan selkäytimestä lähtee ponnistuskäsky sentilleen oikealla kohdalla. Ilmalento on kaunis. Sukset ovat kuin yhtä puuta, valkoiset hansikkaat liimautuvat tummiin reisiin.

Alastulossa pieni kauneusvirhe – jalat ovat hivenen liian kaukan toisistaan. Lapsena murtunut nilkka sai Hyvärisen alitajuisesti varomaan, ja siitä johtui tuo yhden kaikkien aikojen legendaarisimman hypyn ainoa pikkumiinus. 84 metriä, kilpailujen pisin leiskaus. Ja pisteitä tulee 18,5, 19, 18, 17,5, 19. Mutta vielä on jännitettävää, sillä tornissa ovat tulossa saksalaiset Max Bolkart ja Harry Glass sekä Kuusankosken monipuolisuusmies Aulis Kallakorpi – mäenlaskun ja lisäksi voimistelun ja uimahyppyjen olympiavalmennettavia.

Bolkart jää neljänneksi. Glass tekee historiaa ja ottaa Itä-Saksan ensimmäisen olympiamitalin, pronssia. Kallakorpi taitelee 80,5 m ja varmistaa kaksoisvoiton Suomelle. Antti Hyvärinen on Suomen ensimmäinen mäkihypyn olympiavoittaja. Kultamitalinsa hän saa Maion-stadionilla erikoisissa seremonioissa, joissa stadion ensin pimennetään ja kunn palkittavat nousevat hämyssä korokkeelle, pamahtavata valonheittäjät yhtäkkiä päälle. Silmät sirrillään kumartavat suomalaispojat ottamaan vastaan mitalinsa.

Antti Hyvärinen



Lähdeaineisto Kilpakenttien sankarit 2 ISBN 951-30-8903-7

Ei kommentteja: