sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Pentti Kahma – täydellinen suoritus

Kesän 1973 jälkeen Pentti Kahma tiesi, että seuraavan vuoden EM-kisoissa Roomassa olisi mahdollisuuksia mitaleille. Sunnitelma alkoi toteutua kuitenkin liian hyvin: - Alkukesän jälkeen aloin pelätä, että paineet kasvavat pian liian suuriksi. Olin voittanut Ricky Bruchin ja muut useammankin kerran, tunnustaa Alavieskan palopäällikkö.
Tuossa tilanteessa urheilijan paras vaihtoehto on harjoitella niin paljon, että paras tuloskunto painuu väkisin alas. Silloin voi taistella tosissaan, eikä paljasta välttämättä korttejaan, Vastustajat ja ennen muuta mestaruutta odottava suuri yleisö alkavat miettiä muitakin vaihtoehtoja. Kahma hävisi Bruchille maaottelussa. Se oli mannaa ruotsalaisille, mutta silmänlumetta kaikki.

Rooman uuvuttava helle ei ollut fyysisesti rasitus Kahmalle, joka saapui paikalle myöhään, kaksi päivää ennen karsintaa. Kosteusprosentti kiusasi toisella tapaa:
  • En ollut saada kiekkoa millään oikeaan asentoon, Kädet hikosivat, pää hikois, joka paikka hikosi. Aivan veteläksi en mennyt, mutta yötkin olivat vaikeita, kun silmäkuopat vettä täynnä.

Juuri helteisen kosteuden vuoksi finaalista tuli kaikkien aikojen pirin, neljän tunnin draama. Kaikki kuuvasivat käsiään ja kiekkojaan loputtomiin. Kaksi ensimmäistä loppukilpailuheittoa karkasivat Kahmalta ennen aikojaan. Jotakin 57-58 metriä, niillä ei olisi asiaa kahdeksan parhaan joukkoon. Kolmannella kiekko alkoi lopulta pyöriä. Johtoon: 62.28. Neljäs epäonnistui myös, mutta viides – vaikka tarkka tulos 61,72 ei hätkäyttänytkään – antoi tunteen, että nyt heitto alkaa kulkea.

Ennen viimeistä kierrosta kisaa johti Helsingin 1871 mestari Ludvi Danek tuloksella 62,76. - Viimeisen otin niin tarkasti ja varmasti kuin ikinä, etten ainakaan astu yli tai lipsauta verkkoon. En tietenkän ollut varma että voittaisin näin tarkasti otetuille heitoilla, mutta mahdollisuus oli mielestäni olemassa.

63,62. Jälkeenpäin todettiin, että heitto oli yksi täydellisimmistä suurkisojen painessa tehdyistä. Vain Danek saattoi enää uhata suomalaisen voittoa, Ricky oli menettänyt pelin, hän oli koko kevään häärännyt filmauspuuhissa ja tuonut riesakseen katsomoonkin monikymmenpäisen parven elokuvantekijöitä. Danek alistui. Kiskaisussa ei ollut tarpeeksi pontta. - Minäkö voitin, muistelee tauhallisena ruohikolla loikoillut Kahma miettineensä.

Hermot eivät Kahmalla reistailleet koskaan. Siitä paras esimerkki Montrealista 1976, vaikka Euroopan mestari jäikin kahdeksanneksi. Kun Kahma näki, ettei kunto riitä mitaleille hän pani kaikki riskin varaan. Kahma ei onnistunut, mutta mitä muutakaan hän olisi voinut yrittää: jos mitali jahtaa, on sama onko neljäs, kuudes tai yhdeksäs.

Kymmenottelu oli Pentti Kahman ensimmäinen rakkaus, vanhemman veljen Markuksen esimerkki ilmeisesti vaikutti. - Joskus on harmittanut, etten katsonut siinä kykyjäni. Alavieskassa ei kuitenkaan ollut kunnon harjoituspaikkoja, tekniset lajit olisivat väkisin jääneet lapsipuolen asemaan. Ainoa mahdollisuus olisi ollut muuttaa jonnekin urheiluopiston kupeelle, mutta se tuntui silloisissa oloissa oudolta. Ei siihen aikaan urheilun perässä juostu, naurahtaa Kahma.

Kykyjä, niitä olisi ollut: 100 m hän juoksi 11,1, hyppäsi pituutta 721 vain muutamia viikkoja ennen ensimmäistä 60 metrin kiekkokaartaan, kuulaa 18,19. Viimeisessä ottelussaan v. 1965 tulivat pisteet 6551.

Pentti Kahma

Kahmalle EM-kiekkokultaa

Pentti Kahma – Euroopan mestari

Alavieskan Viri


Lähdeaineisto Kilpakenttien sankarit 3 ISBN 951-30-8902-9

1 kommentti:

Olli Väisälä kirjoitti...

Pikku korjaus vain: Kahma oli Montralissa kuudes, ei kahdeksas.